Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

selväpiirteisyys (40)

  1. se, että on selväpiirteinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selväpiirteisyys selväpiirteisyydet
genetiivi selväpiirteisyyden selväpiirteisyyksien
partitiivi selväpiirteisyyttä selväpiirteisyyksiä
akkusatiivi selväpiirteisyys;
selväpiirteisyyden
selväpiirteisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi selväpiirteisyydessä selväpiirteisyyksissä
elatiivi selväpiirteisyydestä selväpiirteisyyksistä
illatiivi selväpiirteisyyteen selväpiirteisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi selväpiirteisyydellä selväpiirteisyyksillä
ablatiivi selväpiirteisyydeltä selväpiirteisyyksiltä
allatiivi selväpiirteisyydelle selväpiirteisyyksille
muut sijamuodot
essiivi selväpiirteisyytenä selväpiirteisyyksinä
translatiivi selväpiirteisyydeksi selväpiirteisyyksiksi
abessiivi selväpiirteisyydettä selväpiirteisyyksittä
instruktiivi selväpiirteisyyksin
komitatiivi selväpiirteisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo selväpiirteisyyde-
vahva vartalo selväpiirteisyyte-
konsonantti-
vartalo
selväpiirteisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan selväpiirteinen vartalosta selväpiirteis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa