selveneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaselveneminen (38)
- teonnimi verbistä selvetä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selveneminen | selvenemiset |
| genetiivi | selvenemisen | selvenemisten selvenemisien |
| partitiivi | selvenemistä | selvenemisiä |
| akkusatiivi | selveneminen; selvenemisen |
selvenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selvenemisessä | selvenemisissä |
| elatiivi | selvenemisestä | selvenemisistä |
| illatiivi | selvenemiseen | selvenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selvenemisellä | selvenemisillä |
| ablatiivi | selvenemiseltä | selvenemisiltä |
| allatiivi | selvenemiselle | selvenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selvenemisenä (selvenemisnä) |
selvenemisinä |
| translatiivi | selvenemiseksi | selvenemisiksi |
| abessiivi | selvenemisettä | selvenemisittä |
| instruktiivi | – | selvenemisin |
| komitatiivi | – | selvenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selvenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selvenemis- | |