selviävä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaselviävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä selvitä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selviävä | selviävät |
| genetiivi | selviävän | selviävien (selviäväin) |
| partitiivi | selviävää | selviäviä |
| akkusatiivi | selviävä; selviävän |
selviävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selviävässä | selviävissä |
| elatiivi | selviävästä | selviävistä |
| illatiivi | selviävään | selviäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selviävällä | selviävillä |
| ablatiivi | selviävältä | selviäviltä |
| allatiivi | selviävälle | selviäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selviävänä | selviävinä |
| translatiivi | selviäväksi | selviäviksi |
| abessiivi | selviävättä | selviävittä |
| instruktiivi | – | selviävin |
| komitatiivi | – | selviävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | selviävä- | |
| vahva vartalo | selviävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |