selvittäjä

Suomi

Substantiivi

selvittäjä (10)

henkilö, joka selvittää jotakin

Ääntäminen

IPA: /ˈselʋit̪ˌt̪æjæ/
tavutus: sel‧vit‧tä‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	selvittäjä	selvittäjät
genetiivi	selvittäjän	selvittäjien (selvittäjäin)
partitiivi	selvittäjää	selvittäjiä
akkusatiivi	selvittäjä; selvittäjän	selvittäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	selvittäjässä	selvittäjissä
elatiivi	selvittäjästä	selvittäjistä
illatiivi	selvittäjään	selvittäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	selvittäjällä	selvittäjillä
ablatiivi	selvittäjältä	selvittäjiltä
allatiivi	selvittäjälle	selvittäjille
muut sijamuodot
essiivi	selvittäjänä	selvittäjinä
translatiivi	selvittäjäksi	selvittäjiksi
abessiivi	selvittäjättä	selvittäjittä
instruktiivi	–	selvittäjin
komitatiivi	–	selvittäjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	selvittäjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka selvittää jotakin

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

selvittäjä Kielitoimiston sanakirjassa