Substantiivi

muokkaa

seostus (39)

  1. seostaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈseost̪us/
  • tavutus: se‧os‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seostus seostukset
genetiivi seostuksen seostusten
seostuksien
partitiivi seostusta seostuksia
akkusatiivi seostus;
seostuksen
seostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi seostuksessa seostuksissa
elatiivi seostuksesta seostuksista
illatiivi seostukseen seostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seostuksella seostuksilla
ablatiivi seostukselta seostuksilta
allatiivi seostukselle seostuksille
muut sijamuodot
essiivi seostuksena seostuksina
translatiivi seostukseksi seostuksiksi
abessiivi seostuksetta seostuksitta
instruktiivi seostuksin
komitatiivi seostuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seostukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seostus-

Etymologia

muokkaa

verbi seostaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • seostus Kielitoimiston sanakirjassa