Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sepalus (39)

  1. housujen suljettava etuhalkio
  2. (murteellinen) paidan tai hameen etuhalkio

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsepɑlus/
  • tavutus: se‧pa‧lus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sepalus sepalukset
genetiivi sepaluksen sepalusten
sepaluksien
partitiivi sepalusta sepaluksia
akkusatiivi sepalus;
sepaluksen
sepalukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sepaluksessa sepaluksissa
elatiivi sepaluksesta sepaluksista
illatiivi sepalukseen sepaluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sepaluksella sepaluksilla
ablatiivi sepalukselta sepaluksilta
allatiivi sepalukselle sepaluksille
muut sijamuodot
essiivi sepaluksena sepaluksina
translatiivi sepalukseksi sepaluksiksi
abessiivi sepaluksetta sepaluksitta
instruktiivi sepaluksin
komitatiivi sepaluksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sepalukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sepalus-

Etymologia muokkaa

  • sepä, "reen ylöspäin kaartuva etuosa" << suomalais-ugrilainen 'kaulaa' tarkoittava sana joka on säilynyt esimerkiksi saamen ja marin kielissä, vrt. karjalan sevätä, "halata", "syleillä"

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sepalus Kielitoimiston sanakirjassa