Sepalus

Substantiivi

muokkaa

sepalus (39)

  1. housujen suljettava etuhalkio
  2. (murteellinen) paidan tai hameen etuhalkio

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsepɑlus/
  • tavutus: se‧pa‧lus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sepalus sepalukset
genetiivi sepaluksen sepalusten
sepaluksien
partitiivi sepalusta sepaluksia
akkusatiivi sepalus;
sepaluksen
sepalukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sepaluksessa sepaluksissa
elatiivi sepaluksesta sepaluksista
illatiivi sepalukseen sepaluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sepaluksella sepaluksilla
ablatiivi sepalukselta sepaluksilta
allatiivi sepalukselle sepaluksille
muut sijamuodot
essiivi sepaluksena sepaluksina
translatiivi sepalukseksi sepaluksiksi
abessiivi sepaluksetta sepaluksitta
instruktiivi sepaluksin
komitatiivi sepaluksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sepalukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sepalus-

Etymologia

muokkaa
  • johdos suomalais-ugrilaiseta 'kaulaa' tarkoittavasta sanasta, joka on säilynyt esimerkiksi saamen ja marin kielissä, vrt. suomen sepä, sevätä ja karjalan sevätä ’halata, syleillä’[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sepalus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. sepä.