separoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaseparoiminen (38)
- teonnimi verbistä separoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | separoiminen | separoimiset |
genetiivi | separoimisen | separoimisten separoimisien |
partitiivi | separoimista | separoimisia |
akkusatiivi | separoiminen; separoimisen |
separoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | separoimisessa | separoimisissa |
elatiivi | separoimisesta | separoimisista |
illatiivi | separoimiseen | separoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | separoimisella | separoimisilla |
ablatiivi | separoimiselta | separoimisilta |
allatiivi | separoimiselle | separoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | separoimisena (separoimisna) |
separoimisina |
translatiivi | separoimiseksi | separoimisiksi |
abessiivi | separoimisetta | separoimisitta |
instruktiivi | – | separoimisin |
komitatiivi | – | separoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | separoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
separoimis- |