sepittävä

Suomi

Verbi

sepittävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sepittää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sepittävä	sepittävät
genetiivi	sepittävän	sepittävien (sepittäväin)
partitiivi	sepittävää	sepittäviä
akkusatiivi	sepittävä; sepittävän	sepittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	sepittävässä	sepittävissä
elatiivi	sepittävästä	sepittävistä
illatiivi	sepittävään	sepittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sepittävällä	sepittävillä
ablatiivi	sepittävältä	sepittäviltä
allatiivi	sepittävälle	sepittäville
muut sijamuodot
essiivi	sepittävänä	sepittävinä
translatiivi	sepittäväksi	sepittäviksi
abessiivi	sepittävättä	sepittävittä
instruktiivi	–	sepittävin
komitatiivi	–	sepittävine