Substantiivi

muokkaa

seppel (49)

  1. (runollinen, vanhahtava) rinnakkaismuoto sanasta seppele

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsepːel/
  • tavutus: sep‧pel

Taivutus

muokkaa
  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seppel
seppele
seppelet
seppeleet
genetiivi seppelen
seppeleen
seppelten
seppelien
seppeleiden
seppeleitten
partitiivi seppeltä
seppelettä
seppeliä
seppeleitä
akkusatiivi seppel
seppele;
seppelen
seppeleen
seppelet
seppeleet
sisäpaikallissijat
inessiivi seppelessä
seppeleessä
seppelissä
seppeleissä
elatiivi seppelestä
seppeleestä
seppelistä
seppeleistä
illatiivi seppeleen
seppeleeseen
seppeliin
seppeleisiin
seppeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seppelellä
seppeleellä
seppelillä
seppeleillä
ablatiivi seppeleltä
seppeleeltä
seppeliltä
seppeleiltä
allatiivi seppelelle
seppeleelle
seppelille
seppeleille
muut sijamuodot
essiivi seppelenä
seppeleenä
(seppelnä)
seppelinä
seppeleinä
translatiivi seppeleksi
seppeleeksi
seppeliksi
seppeleiksi
abessiivi seppelettä
seppeleettä
seppelittä
seppeleittä
instruktiivi seppelin
seppelein
komitatiivi seppeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seppele-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seppel-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • seppel Kielitoimiston sanakirjassa