Substantiivi

muokkaa

seuraamus (39)

  1. se, mikä jostakin seuraa; seuraus
  2. (oikeustiede) jostakin menettelystä oikeussäännösten mukaan koituva rangaistus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈseu̯rɑːmus/

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seuraamus seuraamukset
genetiivi seuraamuksen seuraamusten
seuraamuksien
partitiivi seuraamusta seuraamuksia
akkusatiivi seuraamus;
seuraamuksen
seuraamukset
sisäpaikallissijat
inessiivi seuraamuksessa seuraamuksissa
elatiivi seuraamuksesta seuraamuksista
illatiivi seuraamukseen seuraamuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seuraamuksella seuraamuksilla
ablatiivi seuraamukselta seuraamuksilta
allatiivi seuraamukselle seuraamuksille
muut sijamuodot
essiivi seuraamuksena seuraamuksina
translatiivi seuraamukseksi seuraamuksiksi
abessiivi seuraamuksetta seuraamuksitta
instruktiivi seuraamuksin
komitatiivi seuraamuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seuraamukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seuraamus-

Etymologia

muokkaa

verbi seurata + johdin -mus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa