Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

seuraamus (39)

  1. se, mikä jostakin seuraa; seuraus
  2. (oikeustiede) jostakin menettelystä oikeussäännösten mukaan koituva rangaistus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈseu̯rɑːmus/

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seuraamus seuraamukset
genetiivi seuraamuksen seuraamusten
seuraamuksien
partitiivi seuraamusta seuraamuksia
akkusatiivi seuraamus;
seuraamuksen
seuraamukset
sisäpaikallissijat
inessiivi seuraamuksessa seuraamuksissa
elatiivi seuraamuksesta seuraamuksista
illatiivi seuraamukseen seuraamuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seuraamuksella seuraamuksilla
ablatiivi seuraamukselta seuraamuksilta
allatiivi seuraamukselle seuraamuksille
muut sijamuodot
essiivi seuraamuksena seuraamuksina
translatiivi seuraamukseksi seuraamuksiksi
abessiivi seuraamuksetta seuraamuksitta
instruktiivi seuraamuksin
komitatiivi seuraamuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seuraamukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seuraamus-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Yläkäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa