Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

seurailija (12)

  1. henkilö, joka seurailee jotakin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈseu̯rɑi̯ˌlijɑ/
  • tavutus: seu‧rai‧li‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seurailija seurailijat
genetiivi seurailijan seurailijoiden
seurailijoitten
(seurailijain)
partitiivi seurailijaa seurailijoita
akkusatiivi seurailija;
seurailijan
seurailijat
sisäpaikallissijat
inessiivi seurailijassa seurailijoissa
elatiivi seurailijasta seurailijoista
illatiivi seurailijaan seurailijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seurailijalla seurailijoilla
ablatiivi seurailijalta seurailijoilta
allatiivi seurailijalle seurailijoille
muut sijamuodot
essiivi seurailijana seurailijoina
translatiivi seurailijaksi seurailijoiksi
abessiivi seurailijatta seurailijoitta
instruktiivi seurailijoin
komitatiivi seurailijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seurailija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä seurailla

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa