sielutus

Suomi

Substantiivi

sielutus (39)

sieluttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈsie̯lut̪us/
tavutus: sie‧lu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sielutus	sielutukset
genetiivi	sielutuksen	sielutusten sielutuksien
partitiivi	sielutusta	sielutuksia
akkusatiivi	sielutus; sielutuksen	sielutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	sielutuksessa	sielutuksissa
elatiivi	sielutuksesta	sielutuksista
illatiivi	sielutukseen	sielutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sielutuksella	sielutuksilla
ablatiivi	sielutukselta	sielutuksilta
allatiivi	sielutukselle	sielutuksille
muut sijamuodot
essiivi	sielutuksena	sielutuksina
translatiivi	sielutukseksi	sielutuksiksi
abessiivi	sielutuksetta	sielutuksitta
instruktiivi	–	sielutuksin
komitatiivi	–	sielutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sielutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sielutus-

Etymologia

johdos verbistä sieluttaa (sielut- + -us)

Käännökset

1. sieluttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

sielutus Kielitoimiston sanakirjassa