sietävä

Suomi

Verbi

sietävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sietää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sietävä	sietävät
genetiivi	sietävän	sietävien (sietäväin)
partitiivi	sietävää	sietäviä
akkusatiivi	sietävä; sietävän	sietävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	sietävässä	sietävissä
elatiivi	sietävästä	sietävistä
illatiivi	sietävään	sietäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sietävällä	sietävillä
ablatiivi	sietävältä	sietäviltä
allatiivi	sietävälle	sietäville
muut sijamuodot
essiivi	sietävänä	sietävinä
translatiivi	sietäväksi	sietäviksi
abessiivi	sietävättä	sietävittä
instruktiivi	–	sietävin
komitatiivi	–	sietävine

Aiheesta muualla

• sietävä Tieteen termipankissa