Substantiivi

muokkaa

sigma (9)[1]

  1. Kreikkalaisten aakkosten 18. kirjain. Vastaava symboli Σ tai σ.
    Muinaiskrikan kirjaimistossa sigma oli 20. kirjain digamman ja kopan takia.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsigmɑ/
  • tavutus: sig‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sigma sigmat
genetiivi sigman sigmojen
(sigmain)
partitiivi sigmaa sigmoja
akkusatiivi sigma;
sigman
sigmat
sisäpaikallissijat
inessiivi sigmassa sigmoissa
elatiivi sigmasta sigmoista
illatiivi sigmaan sigmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sigmalla sigmoilla
ablatiivi sigmalta sigmoilta
allatiivi sigmalle sigmoille
muut sijamuodot
essiivi sigmana sigmoina
translatiivi sigmaksi sigmoiksi
abessiivi sigmatta sigmoitta
instruktiivi sigmoin
komitatiivi sigmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sigma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sigmasuoli

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sigma Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

sigma (monikko sigmas)

  1. sigma

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

sigma

  1. vemmelsuoli[2]

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Pesonen–Ponteva: Lääketieteen sanakirja,WSOY 1972 s.406