Wikipedia
Katso artikkeli Siika Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

siika (9-D)

 
Siika
  1. lohikaloihin kuuluva ryhmä Coregonus-suvun kaloja. Lajeja on useita, joista osa on vaelluskaloja. Parvikala, joka elää joissa, järvissä ja merissä. Suomessa tärkeä talouskala.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsiːkɑ/, [ˈsiːkɑ̝]
  • tavutus: sii‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siika siiat
genetiivi siian siikojen
(siikain)
partitiivi siikaa siikoja
akkusatiivi siika;
siian
siiat
sisäpaikallissijat
inessiivi siiassa siioissa
elatiivi siiasta siioista
illatiivi siikaan siikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siialla siioilla
ablatiivi siialta siioilta
allatiivi siialle siioille
muut sijamuodot
essiivi siikana siikoina
translatiivi siiaksi siioiksi
abessiivi siiatta siioitta
instruktiivi siioin
komitatiivi siikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo siia-
vahva vartalo siika-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

järvisiika, karisiika, loimusiika, peledsiika, planktonsiika, pohjasiika, savusiika, siianmäti, siikapitoinen, suolasiika, tuppisiika, vaellussiika

Aiheesta muualla

muokkaa
  • siika Kielitoimiston sanakirjassa
  • siika Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).