siintävä

Suomi

Verbi

siintävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä siintää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	siintävä	siintävät
genetiivi	siintävän	siintävien (siintäväin)
partitiivi	siintävää	siintäviä
akkusatiivi	siintävä; siintävän	siintävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	siintävässä	siintävissä
elatiivi	siintävästä	siintävistä
illatiivi	siintävään	siintäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	siintävällä	siintävillä
ablatiivi	siintävältä	siintäviltä
allatiivi	siintävälle	siintäville
muut sijamuodot
essiivi	siintävänä	siintävinä
translatiivi	siintäväksi	siintäviksi
abessiivi	siintävättä	siintävittä
instruktiivi	–	siintävin
komitatiivi	–	siintävine