Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sikeys (40)[1]

  1. se, että on sikeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsikeys/ tai /ˈsikey̯s/
  • tavutus: si‧ke‧ys / si‧keys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sikeys sikeydet
genetiivi sikeyden sikeyksien
partitiivi sikeyttä sikeyksiä
akkusatiivi sikeys;
sikeyden
sikeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi sikeydessä sikeyksissä
elatiivi sikeydestä sikeyksistä
illatiivi sikeyteen sikeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sikeydellä sikeyksillä
ablatiivi sikeydeltä sikeyksiltä
allatiivi sikeydelle sikeyksille
muut sijamuodot
essiivi sikeytenä sikeyksinä
translatiivi sikeydeksi sikeyksiksi
abessiivi sikeydettä sikeyksittä
instruktiivi sikeyksin
komitatiivi sikeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sikeyde-
vahva vartalo sikeyte-
konsonantti-
vartalo
sikeyt-

Etymologia muokkaa

sanan sikeä vartalosta sike- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sikeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40