Substantiivi

muokkaa

sikolätti (5-C)[1]

  1. pieni, korkeintaan parin eläimen sikala
  2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) likainen ja sekainen tila
    Hänen huoneensa on sikolätti!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsikoˌlæt̪ːi/
  • tavutus: si‧ko‧lät‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sikolätti sikolätit
genetiivi sikolätin sikolättien
(sikolättein)
partitiivi sikolättiä sikolättejä
akkusatiivi sikolätti;
sikolätin
sikolätit
sisäpaikallissijat
inessiivi sikolätissä sikoläteissä
elatiivi sikolätistä sikoläteistä
illatiivi sikolättiin sikolätteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sikolätillä sikoläteillä
ablatiivi sikolätiltä sikoläteiltä
allatiivi sikolätille sikoläteille
muut sijamuodot
essiivi sikolättinä sikolätteinä
translatiivi sikolätiksi sikoläteiksi
abessiivi sikolätittä sikoläteittä
instruktiivi sikolätein
komitatiivi sikolätteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sikoläti-
vahva vartalo sikolätti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C