Substantiivi

muokkaa

silfion (5)

  1. antiikin aikana jälkiehkäisyyn käytetty, sittemmin sukupuuttoon kuolleeksi uskottu, tuntematon kasvi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi silfion silfionit
genetiivi silfionin silfionien
(silfionein)
partitiivi silfionia silfioneja
akkusatiivi silfion;
silfionin
silfionit
sisäpaikallissijat
inessiivi silfionissa silfioneissa
elatiivi silfionista silfioneista
illatiivi silfioniin silfioneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi silfionilla silfioneilla
ablatiivi silfionilta silfioneilta
allatiivi silfionille silfioneille
muut sijamuodot
essiivi silfionina silfioneina
translatiivi silfioniksi silfioneiksi
abessiivi silfionitta silfioneitta
instruktiivi silfionein
komitatiivi silfioneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo silfioni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

muokkaa

Käännökset

muokkaa