siloitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasiloitteleminen (38)
- teonnimi verbistä siloitella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siloitteleminen | siloittelemiset |
| genetiivi | siloittelemisen | siloittelemisten siloittelemisien |
| partitiivi | siloittelemista | siloittelemisia |
| akkusatiivi | siloitteleminen; siloittelemisen |
siloittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siloittelemisessa | siloittelemisissa |
| elatiivi | siloittelemisesta | siloittelemisista |
| illatiivi | siloittelemiseen | siloittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siloittelemisella | siloittelemisilla |
| ablatiivi | siloittelemiselta | siloittelemisilta |
| allatiivi | siloittelemiselle | siloittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siloittelemisena (siloittelemisna) |
siloittelemisina |
| translatiivi | siloittelemiseksi | siloittelemisiksi |
| abessiivi | siloittelemisetta | siloittelemisitta |
| instruktiivi | – | siloittelemisin |
| komitatiivi | – | siloittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | siloittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
siloittelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi siloitella + johdin -minen