Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

silotus (39)

  1. silottaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsilot̪us/
  • tavutus: si‧lo‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi silotus silotukset
genetiivi silotuksen silotusten
silotuksien
partitiivi silotusta silotuksia
akkusatiivi silotus;
silotuksen
silotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi silotuksessa silotuksissa
elatiivi silotuksesta silotuksista
illatiivi silotukseen silotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi silotuksella silotuksilla
ablatiivi silotukselta silotuksilta
allatiivi silotukselle silotuksille
muut sijamuodot
essiivi silotuksena silotuksina
translatiivi silotukseksi silotuksiksi
abessiivi silotuksetta silotuksitta
instruktiivi silotuksin
komitatiivi silotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo silotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
silotus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä silottaa (silot- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • silotus Kielitoimiston sanakirjassa