sinkautteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasinkautteleminen (38)
- teonnimi verbistä sinkautella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sinkautteleminen | sinkauttelemiset |
| genetiivi | sinkauttelemisen | sinkauttelemisten sinkauttelemisien |
| partitiivi | sinkauttelemista | sinkauttelemisia |
| akkusatiivi | sinkautteleminen; sinkauttelemisen |
sinkauttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sinkauttelemisessa | sinkauttelemisissa |
| elatiivi | sinkauttelemisesta | sinkauttelemisista |
| illatiivi | sinkauttelemiseen | sinkauttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sinkauttelemisella | sinkauttelemisilla |
| ablatiivi | sinkauttelemiselta | sinkauttelemisilta |
| allatiivi | sinkauttelemiselle | sinkauttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sinkauttelemisena (sinkauttelemisna) |
sinkauttelemisina |
| translatiivi | sinkauttelemiseksi | sinkauttelemisiksi |
| abessiivi | sinkauttelemisetta | sinkauttelemisitta |
| instruktiivi | – | sinkauttelemisin |
| komitatiivi | – | sinkauttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sinkauttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sinkauttelemis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi sinkautella + johdin -minen