Katso myös: ŝinko
Wikipedia
Katso artikkeli Sinko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Sinko [1]
 
Raskas sinko [2]

Substantiivi

muokkaa

sinko (1-G)

  1. rekyylitön pääsääntöisesti panssarintorjuntaan tarkoitettu ase, jonka taistelukärkenä on ontelokranaatti; Usein olkapäähän tuettava putki, josta ammus laukaistaan raketilla.
  2. panssarintorjuntaan käytetty, ontelokranaatteja ampuva rekyylitön tykki

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsiŋko/
  • tavutus: sin‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sinko singot
genetiivi singon sinkojen
partitiivi sinkoa sinkoja
akkusatiivi sinko;
singon
singot
sisäpaikallissijat
inessiivi singossa singoissa
elatiivi singosta singoista
illatiivi sinkoon sinkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi singolla singoilla
ablatiivi singolta singoilta
allatiivi singolle singoille
muut sijamuodot
essiivi sinkona sinkoina
translatiivi singoksi singoiksi
abessiivi singotta singoitta
instruktiivi singoin
komitatiivi sinkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo singo-
vahva vartalo sinko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

takaperoisjohdos verbistä singota[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kertasinko, kevytsinko, sinkojoukkue, sinkoryhmä, tähyssinko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sinko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”sinko”.