sinnitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasinnitteleminen (38)
- teonnimi verbistä sinnitellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sinnitteleminen | sinnittelemiset |
genetiivi | sinnittelemisen | sinnittelemisten sinnittelemisien |
partitiivi | sinnittelemistä | sinnittelemisiä |
akkusatiivi | sinnitteleminen; sinnittelemisen |
sinnittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sinnittelemisessä | sinnittelemisissä |
elatiivi | sinnittelemisestä | sinnittelemisistä |
illatiivi | sinnittelemiseen | sinnittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sinnittelemisellä | sinnittelemisillä |
ablatiivi | sinnittelemiseltä | sinnittelemisiltä |
allatiivi | sinnittelemiselle | sinnittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sinnittelemisenä (sinnittelemisnä) |
sinnittelemisinä |
translatiivi | sinnittelemiseksi | sinnittelemisiksi |
abessiivi | sinnittelemisettä | sinnittelemisittä |
instruktiivi | – | sinnittelemisin |
komitatiivi | – | sinnittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sinnittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sinnittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi sinnitellä + johdin -minen