Substantiivi

muokkaa

sintteri (6)

  1. (geologia) veteen liuenneista mineraaleista sakkautunut aines
    Geysirit ovat semmoisia kuumia lähteitä, joissa vesi suihkuaa aika ajoin korkealle ilmaan. Niiden aukot ovat tavallisesti keilamaisen kukkulan laella maljamaisessa syvennyksessä. – – Kukkula ja altaat ovat syntyneet vedestä eronneista mineraaleista. Suihkuava vesi haihtuu osaksi ilmaan ja siitä eroaa ukonkivi- ja kalkkisintteriä, joka jää lähteen ympärille ja muodostaa keon altaineen. [1]

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sintteri sintterit
genetiivi sintterin sintterien
sinttereiden
sinttereitten
partitiivi sintteriä sinttereitä
sintterejä
akkusatiivi sintteri;
sintterin
sintterit
sisäpaikallissijat
inessiivi sintterissä sinttereissä
elatiivi sintteristä sinttereistä
illatiivi sintteriin sinttereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sintterillä sinttereillä
ablatiivi sintteriltä sinttereiltä
allatiivi sintterille sinttereille
muut sijamuodot
essiivi sintterinä sinttereinä
translatiivi sintteriksi sinttereiksi
abessiivi sintterittä sinttereittä
instruktiivi sintterein
komitatiivi sinttereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sintteri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Hänninen, Kaarlo & Kivirikko, K. E. Yleismaantiede. Kuopio. 1920: s. 62