Substantiivi

muokkaa

sirahdus (39)

  1. sirahtaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsirɑhdus/
  • tavutus: si‧rah‧dus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sirahdus sirahdukset
genetiivi sirahduksen sirahdusten
sirahduksien
partitiivi sirahdusta sirahduksia
akkusatiivi sirahdus;
sirahduksen
sirahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sirahduksessa sirahduksissa
elatiivi sirahduksesta sirahduksista
illatiivi sirahdukseen sirahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sirahduksella sirahduksilla
ablatiivi sirahdukselta sirahduksilta
allatiivi sirahdukselle sirahduksille
muut sijamuodot
essiivi sirahduksena sirahduksina
translatiivi sirahdukseksi sirahduksiksi
abessiivi sirahduksetta sirahduksitta
instruktiivi sirahduksin
komitatiivi sirahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sirahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sirahdus-

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä sirahtaa (sirahd- + -us)

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa