sirittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasirittäminen (38)
- teonnimi verbistä sirittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sirittäminen | sirittämiset |
genetiivi | sirittämisen | sirittämisten sirittämisien |
partitiivi | sirittämistä | sirittämisiä |
akkusatiivi | sirittäminen; sirittämisen |
sirittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sirittämisessä | sirittämisissä |
elatiivi | sirittämisestä | sirittämisistä |
illatiivi | sirittämiseen | sirittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sirittämisellä | sirittämisillä |
ablatiivi | sirittämiseltä | sirittämisiltä |
allatiivi | sirittämiselle | sirittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sirittämisenä (sirittämisnä) |
sirittämisinä |
translatiivi | sirittämiseksi | sirittämisiksi |
abessiivi | sirittämisettä | sirittämisittä |
instruktiivi | – | sirittämisin |
komitatiivi | – | sirittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sirittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sirittämis- |