sirkutus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasirkutus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsirkut̪us/
- tavutus: sir‧ku‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sirkutus | sirkutukset |
| genetiivi | sirkutuksen | sirkutusten sirkutuksien |
| partitiivi | sirkutusta | sirkutuksia |
| akkusatiivi | sirkutus; sirkutuksen |
sirkutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sirkutuksessa | sirkutuksissa |
| elatiivi | sirkutuksesta | sirkutuksista |
| illatiivi | sirkutukseen | sirkutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sirkutuksella | sirkutuksilla |
| ablatiivi | sirkutukselta | sirkutuksilta |
| allatiivi | sirkutukselle | sirkutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sirkutuksena | sirkutuksina |
| translatiivi | sirkutukseksi | sirkutuksiksi |
| abessiivi | sirkutuksetta | sirkutuksitta |
| instruktiivi | – | sirkutuksin |
| komitatiivi | – | sirkutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sirkutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sirkutus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. sirkuttaminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- sirkutus Kielitoimiston sanakirjassa