Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sirotus (39)

  1. sirottaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsirot̪us/
  • tavutus: si‧ro‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sirotus sirotukset
genetiivi sirotuksen sirotusten
sirotuksien
partitiivi sirotusta sirotuksia
akkusatiivi sirotus;
sirotuksen
sirotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sirotuksessa sirotuksissa
elatiivi sirotuksesta sirotuksista
illatiivi sirotukseen sirotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sirotuksella sirotuksilla
ablatiivi sirotukselta sirotuksilta
allatiivi sirotukselle sirotuksille
muut sijamuodot
essiivi sirotuksena sirotuksina
translatiivi sirotukseksi sirotuksiksi
abessiivi sirotuksetta sirotuksitta
instruktiivi sirotuksin
komitatiivi sirotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sirotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sirotus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä sirottaa (sirot- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sirotus Kielitoimiston sanakirjassa