Katso myös: Sissi

Substantiivi

muokkaa

sissi (5)

  1. sotilas, joka kaukopartiossa suorittaa taistelutoimia
  2. (puhekieltä) sitkeä, peräänantamaton henkilö
    sitkeä sissi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsis.si/
  • tavutus: sis‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sissi sissit
genetiivi sissin sissien
(sissein)
partitiivi sissiä sissejä
akkusatiivi sissi;
sissin
sissit
sisäpaikallissijat
inessiivi sississä sisseissä
elatiivi sissistä sisseistä
illatiivi sissiin sisseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sissillä sisseillä
ablatiivi sissiltä sisseiltä
allatiivi sissille sisseille
muut sijamuodot
essiivi sissinä sisseinä
translatiivi sissiksi sisseiksi
abessiivi sissittä sisseittä
instruktiivi sissein
komitatiivi sisseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sissi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

< venäjä[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

contrasissi, kaupunkisissi, sissihyökkäys, sissijärjestö, sissikomppania, sissiliike, sissimuona, sissipartio, sissisota, sissitoiminta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sissi Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Sissi. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.