siunaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasiunaileminen (38)
- teonnimi verbistä siunailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siunaileminen | siunailemiset |
| genetiivi | siunailemisen | siunailemisten siunailemisien |
| partitiivi | siunailemista | siunailemisia |
| akkusatiivi | siunaileminen; siunailemisen |
siunailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siunailemisessa | siunailemisissa |
| elatiivi | siunailemisesta | siunailemisista |
| illatiivi | siunailemiseen | siunailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siunailemisella | siunailemisilla |
| ablatiivi | siunailemiselta | siunailemisilta |
| allatiivi | siunailemiselle | siunailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siunailemisena (siunailemisna) |
siunailemisina |
| translatiivi | siunailemiseksi | siunailemisiksi |
| abessiivi | siunailemisetta | siunailemisitta |
| instruktiivi | – | siunailemisin |
| komitatiivi | – | siunailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | siunailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
siunailemis- | |