Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

siunailu (2)

  1. siunaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsiu̯nɑi̯lu/
  • tavutus: siu‧nai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siunailu siunailut
genetiivi siunailun siunailujen
siunailuiden
siunailuitten
partitiivi siunailua siunailuita
siunailuja
akkusatiivi siunailu;
siunailun
siunailut
sisäpaikallissijat
inessiivi siunailussa siunailuissa
elatiivi siunailusta siunailuista
illatiivi siunailuun siunailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siunailulla siunailuilla
ablatiivi siunailulta siunailuilta
allatiivi siunailulle siunailuille
muut sijamuodot
essiivi siunailuna siunailuina
translatiivi siunailuksi siunailuiksi
abessiivi siunailutta siunailuitta
instruktiivi siunailuin
komitatiivi siunailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo siunailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa