sivakoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasivakoiminen (38)
- teonnimi verbistä sivakoida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sivakoiminen | sivakoimiset |
| genetiivi | sivakoimisen | sivakoimisten sivakoimisien |
| partitiivi | sivakoimista | sivakoimisia |
| akkusatiivi | sivakoiminen; sivakoimisen |
sivakoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sivakoimisessa | sivakoimisissa |
| elatiivi | sivakoimisesta | sivakoimisista |
| illatiivi | sivakoimiseen | sivakoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sivakoimisella | sivakoimisilla |
| ablatiivi | sivakoimiselta | sivakoimisilta |
| allatiivi | sivakoimiselle | sivakoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sivakoimisena (sivakoimisna) |
sivakoimisina |
| translatiivi | sivakoimiseksi | sivakoimisiksi |
| abessiivi | sivakoimisetta | sivakoimisitta |
| instruktiivi | – | sivakoimisin |
| komitatiivi | – | sivakoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sivakoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sivakoimis- | |