Substantiivi

muokkaa

sivari (6)[1]

  1. (puhekieltä) siviilipalvelus (asiana)
    Odotatko sivarin alkua jo innolla?
  2. (puhekieltä) siviilipalvelusvelvollinen, siviilipalvelusmies
    Sivarit ovat edullista työvoimaa.
  3. (puhekieltä) siviilipukuinen poliisi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsiʋɑri/
  • tavutus: si‧va‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sivari sivarit
genetiivi sivarin sivarien
sivareiden
sivareitten
partitiivi sivaria sivareita
sivareja
akkusatiivi sivari;
sivarin
sivarit
sisäpaikallissijat
inessiivi sivarissa sivareissa
elatiivi sivarista sivareista
illatiivi sivariin sivareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sivarilla sivareilla
ablatiivi sivarilta sivareilta
allatiivi sivarille sivareille
muut sijamuodot
essiivi sivarina sivareina
translatiivi sivariksi sivareiksi
abessiivi sivaritta sivareitta
instruktiivi sivarein
komitatiivi sivareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sivari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sivari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6