sivistävä

Suomi

Verbi

sivistävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sivistää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sivistävä	sivistävät
genetiivi	sivistävän	sivistävien (sivistäväin)
partitiivi	sivistävää	sivistäviä
akkusatiivi	sivistävä; sivistävän	sivistävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	sivistävässä	sivistävissä
elatiivi	sivistävästä	sivistävistä
illatiivi	sivistävään	sivistäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sivistävällä	sivistävillä
ablatiivi	sivistävältä	sivistäviltä
allatiivi	sivistävälle	sivistäville
muut sijamuodot
essiivi	sivistävänä	sivistävinä
translatiivi	sivistäväksi	sivistäviksi
abessiivi	sivistävättä	sivistävittä
instruktiivi	–	sivistävin
komitatiivi	–	sivistävine