sivuaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasivuaminen (38)
- teonnimi verbistä sivuta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sivuaminen | sivuamiset |
| genetiivi | sivuamisen | sivuamisten sivuamisien |
| partitiivi | sivuamista | sivuamisia |
| akkusatiivi | sivuaminen; sivuamisen |
sivuamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sivuamisessa | sivuamisissa |
| elatiivi | sivuamisesta | sivuamisista |
| illatiivi | sivuamiseen | sivuamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sivuamisella | sivuamisilla |
| ablatiivi | sivuamiselta | sivuamisilta |
| allatiivi | sivuamiselle | sivuamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sivuamisena (sivuamisna) |
sivuamisina |
| translatiivi | sivuamiseksi | sivuamisiksi |
| abessiivi | sivuamisetta | sivuamisitta |
| instruktiivi | – | sivuamisin |
| komitatiivi | – | sivuamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sivuamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sivuamis- | |