Katso artikkeli Skalpeeraus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

skalpeeraus (39)

  1. eräiden alkuperäiskansojen eurooppalaisilta omaksuma tapa ryöstää päänahka hävinneiltä vihollisiltaan

Katso myös

muokkaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈskɑlpeːrɑus/

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi skalpeeraus skalpeeraukset
genetiivi skalpeerauksen skalpeerausten
skalpeerauksien
partitiivi skalpeerausta skalpeerauksia
akkusatiivi skalpeeraus;
skalpeerauksen
skalpeeraukset
sisäpaikallissijat
inessiivi skalpeerauksessa skalpeerauksissa
elatiivi skalpeerauksesta skalpeerauksista
illatiivi skalpeeraukseen skalpeerauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi skalpeerauksella skalpeerauksilla
ablatiivi skalpeeraukselta skalpeerauksilta
allatiivi skalpeeraukselle skalpeerauksille
muut sijamuodot
essiivi skalpeerauksena skalpeerauksina
translatiivi skalpeeraukseksi skalpeerauksiksi
abessiivi skalpeerauksetta skalpeerauksitta
instruktiivi skalpeerauksin
komitatiivi skalpeerauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo skalpeeraukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
skalpeeraus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa