skonssi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈskonsːi/
- tavutus: skons‧si
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | skonssi | skonssit |
genetiivi | skonssin | skonssien (skonssein) |
partitiivi | skonssia | skonsseja |
akkusatiivi | skonssi; skonssin |
skonssit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | skonssissa | skonsseissa |
elatiivi | skonssista | skonsseista |
illatiivi | skonssiin | skonsseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | skonssilla | skonsseilla |
ablatiivi | skonssilta | skonsseilta |
allatiivi | skonssille | skonsseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | skonssina | skonsseina |
translatiivi | skonssiksi | skonsseiksi |
abessiivi | skonssitta | skonsseitta |
instruktiivi | – | skonssein |
komitatiivi | – | skonsseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | skonssi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaalainattu englannin kielen sanan scone monikkomuodosta scones.[2]
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- skonssi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Forsberg, Ulla-Maija: Stadin slangi 1950-luvulla Kotus-blogi. 31.5.2017. Kotimaisten kielten keskus.