skulaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaskulaaminen (38)
- teonnimi verbistä skulata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | skulaaminen | skulaamiset |
| genetiivi | skulaamisen | skulaamisten skulaamisien |
| partitiivi | skulaamista | skulaamisia |
| akkusatiivi | skulaaminen; skulaamisen |
skulaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | skulaamisessa | skulaamisissa |
| elatiivi | skulaamisesta | skulaamisista |
| illatiivi | skulaamiseen | skulaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | skulaamisella | skulaamisilla |
| ablatiivi | skulaamiselta | skulaamisilta |
| allatiivi | skulaamiselle | skulaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | skulaamisena (skulaamisna) |
skulaamisina |
| translatiivi | skulaamiseksi | skulaamisiksi |
| abessiivi | skulaamisetta | skulaamisitta |
| instruktiivi | – | skulaamisin |
| komitatiivi | – | skulaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | skulaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
skulaamis- | |