skuuttaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaskuuttaaminen (38)
- teonnimi verbistä skuutata
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | skuuttaaminen | skuuttaamiset |
genetiivi | skuuttaamisen | skuuttaamisten skuuttaamisien |
partitiivi | skuuttaamista | skuuttaamisia |
akkusatiivi | skuuttaaminen; skuuttaamisen |
skuuttaamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | skuuttaamisessa | skuuttaamisissa |
elatiivi | skuuttaamisesta | skuuttaamisista |
illatiivi | skuuttaamiseen | skuuttaamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | skuuttaamisella | skuuttaamisilla |
ablatiivi | skuuttaamiselta | skuuttaamisilta |
allatiivi | skuuttaamiselle | skuuttaamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | skuuttaamisena (skuuttaamisna) |
skuuttaamisina |
translatiivi | skuuttaamiseksi | skuuttaamisiksi |
abessiivi | skuuttaamisetta | skuuttaamisitta |
instruktiivi | – | skuuttaamisin |
komitatiivi | – | skuuttaamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | skuuttaamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
skuuttaamis- |