Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

slaavilaisuus (40)

  1. se, että on slaavilainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈslɑːʋiˌlɑi̯suːs/
  • tavutus: slaa‧vi‧lai‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi slaavilaisuus slaavilaisuudet
genetiivi slaavilaisuuden slaavilaisuuksien
partitiivi slaavilaisuutta slaavilaisuuksia
akkusatiivi slaavilaisuus;
slaavilaisuuden
slaavilaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi slaavilaisuudessa slaavilaisuuksissa
elatiivi slaavilaisuudesta slaavilaisuuksista
illatiivi slaavilaisuuteen slaavilaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi slaavilaisuudella slaavilaisuuksilla
ablatiivi slaavilaisuudelta slaavilaisuuksilta
allatiivi slaavilaisuudelle slaavilaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi slaavilaisuutena slaavilaisuuksina
translatiivi slaavilaisuudeksi slaavilaisuuksiksi
abessiivi slaavilaisuudetta slaavilaisuuksitta
instruktiivi slaavilaisuuksin
komitatiivi slaavilaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo slaavilaisuude-
vahva vartalo slaavilaisuute-
konsonantti-
vartalo
slaavilaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan slaavilainen vartalosta slaavilais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa