soidin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- eläimillä parittelua edeltävää käyttäytymistä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsoi̯din/
- tavutus: soi‧din
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | soidin | soitimet |
genetiivi | soitimen | soitimien soidinten |
partitiivi | soidinta | soitimia |
akkusatiivi | soidin; soitimen |
soitimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | soitimessa | soitimissa |
elatiivi | soitimesta | soitimista |
illatiivi | soitimeen | soitimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | soitimella | soitimilla |
ablatiivi | soitimelta | soitimilta |
allatiivi | soitimelle | soitimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | soitimena (soidinna) |
soitimina |
translatiivi | soitimeksi | soitimiksi |
abessiivi | soitimetta | soitimitta |
instruktiivi | – | soitimin |
komitatiivi | – | soitimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | soitime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
soidin- |