Wikipedia
Katso artikkeli Soihtu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Soihtu

Substantiivi muokkaa

soihtu (1-F)

  1. kädessä kannettava varrellinen palavaa ainetta sisältävä valaisuväline
  2. soihtujen (Asphodelus) suvun kasvi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsoi̯ht̪u/
  • tavutus: soih‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soihtu soihdut
genetiivi soihdun soihtujen
partitiivi soihtua soihtuja
akkusatiivi soihtu;
soihdun
soihdut
sisäpaikallissijat
inessiivi soihdussa soihduissa
elatiivi soihdusta soihduista
illatiivi soihtuun soihtuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi soihdulla soihduilla
ablatiivi soihdulta soihduilta
allatiivi soihdulle soihduille
muut sijamuodot
essiivi soihtuna soihtuina
translatiivi soihduksi soihduiksi
abessiivi soihdutta soihduitta
instruktiivi soihduin
komitatiivi soihtuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soihdu-
vahva vartalo soihtu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

olympiasoihtu, päresoihtu, soihdunkantaja, soihtukulkue, soihtukynttilä, soihtuköynnös, tervasoihtu, tervassoihtu, tulisoihtu, tuohisoihtu

Aiheesta muualla muokkaa

  • soihtu Kielitoimiston sanakirjassa