Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

soikeus (40)[1]

  1. se että jokin on muodoltaan soikea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsoi̯keus/ tai /ˈsoi̯keu̯s/
  • tavutus: soi‧ke‧us / soi‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soikeus soikeudet
genetiivi soikeuden soikeuksien
partitiivi soikeutta soikeuksia
akkusatiivi soikeus;
soikeuden
soikeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi soikeudessa soikeuksissa
elatiivi soikeudesta soikeuksista
illatiivi soikeuteen soikeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soikeudella soikeuksilla
ablatiivi soikeudelta soikeuksilta
allatiivi soikeudelle soikeuksille
muut sijamuodot
essiivi soikeutena soikeuksina
translatiivi soikeudeksi soikeuksiksi
abessiivi soikeudetta soikeuksitta
instruktiivi soikeuksin
komitatiivi soikeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soikeude-
vahva vartalo soikeute-
konsonantti-
vartalo
soikeut-

Etymologia muokkaa

soikea + -us

Aiheesta muualla muokkaa

  • soikeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40