Katso myös: Soilikki

Substantiivi

muokkaa

soilikki (5-A)

  1. mikä tahansa soilikkien sukuun (Streptocarpus) kuuluva gesneriakasvien laji tai sellaisen yksilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsoi̯likːi/
  • tavutus: soi‧lik‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soilikki soilikit
genetiivi soilikin soilikkien
(soilikkein)
partitiivi soilikkia soilikkeja
akkusatiivi soilikki;
soilikin
soilikit
sisäpaikallissijat
inessiivi soilikissa soilikeissa
elatiivi soilikista soilikeista
illatiivi soilikkiin soilikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi soilikilla soilikeilla
ablatiivi soilikilta soilikeilta
allatiivi soilikille soilikeille
muut sijamuodot
essiivi soilikkina soilikkeina
translatiivi soilikiksi soilikeiksi
abessiivi soilikitta soilikeitta
instruktiivi soilikein
komitatiivi soilikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soiliki-
vahva vartalo soilikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

-kki-johdos epäselvästä alkuperästä; mahdollisesti liittyy sanaan soilakka[1]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • soilikki Kielitoimiston sanakirjassa
  • soilikki Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. soilikki.