soinnikkuus

Suomi

Substantiivi

soinnikkuus (40)

se, että on soinnikas

Ääntäminen

IPA: /ˈsoi̯nːikːuːs/
tavutus: soin‧nik‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	soinnikkuus	soinnikkuudet
genetiivi	soinnikkuuden	soinnikkuuksien
partitiivi	soinnikkuutta	soinnikkuuksia
akkusatiivi	soinnikkuus; soinnikkuuden	soinnikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	soinnikkuudessa	soinnikkuuksissa
elatiivi	soinnikkuudesta	soinnikkuuksista
illatiivi	soinnikkuuteen	soinnikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	soinnikkuudella	soinnikkuuksilla
ablatiivi	soinnikkuudelta	soinnikkuuksilta
allatiivi	soinnikkuudelle	soinnikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	soinnikkuutena	soinnikkuuksina
translatiivi	soinnikkuudeksi	soinnikkuuksiksi
abessiivi	soinnikkuudetta	soinnikkuuksitta
instruktiivi	–	soinnikkuuksin
komitatiivi	–	soinnikkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	soinnikkuude-
vahva vartalo	soinnikkuute-
konsonantti- vartalo	soinnikkuut-

Etymologia

sanan soinnikas vartalosta soinnikk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on soinnikas

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

soinnikkuus Kielitoimiston sanakirjassa