Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

soinnillisuus (40)

  1. se, että on soinnillinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsoi̯nːilˌlisuːs/
  • tavutus: soin‧nil‧li‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soinnillisuus soinnillisuudet
genetiivi soinnillisuuden soinnillisuuksien
partitiivi soinnillisuutta soinnillisuuksia
akkusatiivi soinnillisuus;
soinnillisuuden
soinnillisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi soinnillisuudessa soinnillisuuksissa
elatiivi soinnillisuudesta soinnillisuuksista
illatiivi soinnillisuuteen soinnillisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soinnillisuudella soinnillisuuksilla
ablatiivi soinnillisuudelta soinnillisuuksilta
allatiivi soinnillisuudelle soinnillisuuksille
muut sijamuodot
essiivi soinnillisuutena soinnillisuuksina
translatiivi soinnillisuudeksi soinnillisuuksiksi
abessiivi soinnillisuudetta soinnillisuuksitta
instruktiivi soinnillisuuksin
komitatiivi soinnillisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soinnillisuude-
vahva vartalo soinnillisuute-
konsonantti-
vartalo
soinnillisuut-

Etymologia muokkaa

sanan soinnillinen vartalosta soinnillis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa