soinnutus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasoinnutus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsoi̯nːut̪us/
- tavutus: soin‧nu‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soinnutus | soinnutukset |
| genetiivi | soinnutuksen | soinnutusten soinnutuksien |
| partitiivi | soinnutusta | soinnutuksia |
| akkusatiivi | soinnutus; soinnutuksen |
soinnutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soinnutuksessa | soinnutuksissa |
| elatiivi | soinnutuksesta | soinnutuksista |
| illatiivi | soinnutukseen | soinnutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soinnutuksella | soinnutuksilla |
| ablatiivi | soinnutukselta | soinnutuksilta |
| allatiivi | soinnutukselle | soinnutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soinnutuksena | soinnutuksina |
| translatiivi | soinnutukseksi | soinnutuksiksi |
| abessiivi | soinnutuksetta | soinnutuksitta |
| instruktiivi | – | soinnutuksin |
| komitatiivi | – | soinnutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soinnutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
soinnutus- | |
Etymologia
muokkaaverbi soinnuttaa + johdin -us
Käännökset
muokkaa1. soinnuttaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- soinnutus Kielitoimiston sanakirjassa