sointuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasointuminen (38)
- teonnimi verbistä sointua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sointuminen | sointumiset |
| genetiivi | sointumisen | sointumisten sointumisien |
| partitiivi | sointumista | sointumisia |
| akkusatiivi | sointuminen; sointumisen |
sointumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sointumisessa | sointumisissa |
| elatiivi | sointumisesta | sointumisista |
| illatiivi | sointumiseen | sointumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sointumisella | sointumisilla |
| ablatiivi | sointumiselta | sointumisilta |
| allatiivi | sointumiselle | sointumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sointumisena (sointumisna) |
sointumisina |
| translatiivi | sointumiseksi | sointumisiksi |
| abessiivi | sointumisetta | sointumisitta |
| instruktiivi | – | sointumisin |
| komitatiivi | – | sointumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sointumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sointumis- | |