solttu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (arkikieltä) sotilas
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsolt̪ːu/
- tavutus: solt‧tu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solttu | soltut |
| genetiivi | soltun | solttujen |
| partitiivi | solttua | solttuja |
| akkusatiivi | solttu; soltun |
soltut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soltussa | soltuissa |
| elatiivi | soltusta | soltuista |
| illatiivi | solttuun | solttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soltulla | soltuilla |
| ablatiivi | soltulta | soltuilta |
| allatiivi | soltulle | soltuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solttuna | solttuina |
| translatiivi | soltuksi | soltuiksi |
| abessiivi | soltutta | soltuitta |
| instruktiivi | – | soltuin |
| komitatiivi | – | solttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | soltu- | |
| vahva vartalo | solttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- solttu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C